Ruotsin vaalien jälkeen on hyvä tilaisuus tehdä uutta myös Suomessa.
Suomi ja Ruotsi ovat jo yhdistäneet voimansa puolustuksessa ja turvallisuudessa. Nyt sama kunnianhimo on ulotettava energiaan, logistiikkaan, työmarkkinoihin, koulutukseen, tutkimukseen ja teknologiaan. Siksi Ruotsin seuraavaan hallitusohjelmaan ja Suomessa kevään 2027 eduskuntavaalien jälkeen muodostettavan hallituksen ohjelmaan pitäisi kirjata yhteiset strategiset tavoitteet.
Tämä ei olisi uusi ajatus ylhäältä annettuna. Pohjanmaalla yhteistyö toimii jo käytännössä.
Vaasan, Uumajan ja Merenkurkun alueella pohjoismainen yhteistyö on arkipäivää. Yritykset, kaupungit ja korkeakoulut toimivat yli rajan, koska talous, työ ja osaaminen eivät pysähdy valtakunnanrajalle. Merenkurkun neuvosto on tehnyt vuosien ajan hyvää ja määrätietoista työtä rakentaessaan yhteyksiä, luottamusta ja käytännön yhteistyötä Suomen ja Ruotsin välille.
Pohjanmaalla on ymmärretty myös toinen asia: kansainvälistyminen tapahtuu alueilla.
Ruotsissa alueet ovat aktiivisia viennin ja kansainvälistymisen toimijoita. Suomessa järjestelmä on edelleen liian Helsinki-keskeinen. Team Finland luotiin kokoamaan viennin ja kansainvälistymisen toimijat yhteen, mutta kaupungit, alueet ja niiden keskeiset toimijat jäivät käytännössä sivuun. Ihmettelin tätä ääneen jo ministerinä.
Helsingissä päätetään edelleen liian usein, mille markkinoille panostetaan ja mitä yrityksiä ministerien vienninedistämismatkoille otetaan mukaan. Samat organisaatiot istuvat samoissa kokouksissa keskenään. Se on helppoa ja turvallista eli mukavuusaluetta. Ja pitää muistaa, että ensin pitää olla kysyntä ja ymmärtää missä se on. Sitten voi tehdä tarjontaa.
Suomen vienti ei kuitenkaan synny Helsingissä. Se syntyy yrityksissä Vaasassa, Pietarsaaressa, Kokkolassa, Oulussa, Tampereella, Turussa, Lahdessa ja ympäri Suomea. Vaasan energiaklusteri tuntee asiakkaansa, markkinansa ja kilpailijansa. Alueiden osaaminen pitää nostaa Suomen kansainvälistymisen ytimeen.
Samalla Suomen pitää katsoa rohkeasti maailmalle. Euroopan suhteellinen paino maailmantaloudessa on pienentynyt, ja suuri osa tulevien vuosikymmenten väestön, investointien ja kysynnän kasvusta tapahtuu Aasiassa ja Afrikassa. Suomi ei voi kääntää selkäänsä sinne, missä kasvu tapahtuu.
Tähän tarvitsemme myös vahvempaa pohjoismaista yhteistyötä.
Esitin elokuussa Wasa Future Festivalissa New Nordic -ajattelua. Sen voisi nyt viedä puheista politiikkaan. Ruotsin uusi hallitus voi kirjata ohjelmaansa yhteiset strategiset tavoitteet Suomen kanssa, ja Suomi tehdä saman keväällä 2027.
Energiassa maat tarvitsevat yhteisen pitkän aikavälin näkymän tuotantoon, verkkoihin ja teollisuuden tarpeisiin. Logistiikassa Merenkurkun yhteyksiä pitää kehittää osana Suomen ja Ruotsin yhteistä liikenne-, teollisuus- ja huoltovarmuusjärjestelmää. Työmarkkinoilla tavoitteeksi voidaan ottaa maailman toimivin rajat ylittävä työmarkkina. Koulutuksessa, tutkimuksessa, datassa ja tekoälyssä voimme yhdistää voimamme paljon nykyistä paremmin.
Tämä on myös kokonaisturvallisuutta. Turvallisuus rakentuu puolustuksen rinnalla energiasta, ruoasta, logistiikasta, teknologiasta, osaamisesta, yrityksistä ja työpaikoista.
Pohjanmaa näyttää jo tietä. Nyt Helsingin ja Tukholman pitää kuunnella.
Yhteinen ääni on aina vahvempi. Yhteiset strategiset tavoitteet ja vahvempi yhteinen suunta maailmalle. Siinä on New Nordic käytännössä. Eikä yhteistyön tiivistämisellä ole edes hintalappua!
Ville Skinnari
kansanedustaja (sd.)
kehitysyhteistyö- ja ulkomaankauppaministeri 2019–2023
