Perulainen hautanaamio ajalta 1200–1400 jKr, joka on tehty kullasta ja turkoosista. Kappale on jäljennös alkuperäisestä ja sijaitsee Tankavaaran kultamuseossa. Etelä-Amerikan intiaanit tunsivat hyvin kullan käytön ja heidän kultaseppiensä työt ovat edelleen maailmankuuluja. Amerikan löytymisen jälkeen kuljetettiin runsaasti kultaa Perusta ja Meksikosta Eurooppaan ja tällöin syntyi myytti “El Doradosta”. Suurimman Callahuayan kaivoksilta löytyneen hipun kerrotaan olleen miehen pään kokoinen. Kuva: Satu Hietala, GTK.
Teksti: Satu Hietala, geologi, tohtorikoulutettava Tarton yliopistossa
Veikkaan että ainakin jokunen lehden lukijoista viime vuoden joulukuussa ripusti kuuseensa kullanvärisiä koristeita ja saattoi samalla laulaa lurauttaa tunnetun joululaulun ”Tule joulu kultainen”. Tai vähintäänkin sitä sai kuunnella jouluostosten yhteydessä.
Kullalla, keltaisena hohtavalla, vaativiakin olosuhteita kestävällä arvometallilla on ollut aina erityisasema ihmisen elämässä. Kultaa on maailmassa etsitty ja kaivettu lähes mitään konsteja kaihtamatta ja kokeilematta. Sen löytyminen on unelma onnenpotkusta, se on kuin uinuva virus ihmisessä. Toisinaan se puhkeaa suoranaiseksi taudiksi, jota kultakuumeeksi kutsutaan.
Kultakuumetta on esiintynyt niin Suomen Lapissa kuin Kanadassa Klondyken vastaavilla alueilla ja vähintäänkin Jack Londonin kirjojen ääressä. Yle Areenassa on 6.1 lähtien ollut nähtävillä Åke Lindmanin ohjaama elokuva Lapin kullan kimallus, jossa kaverukset Jakob Ervast (Vesa Vierikko) ja Nils Lepistö (Pirkka-Pekka Petelius) lähtevät Lappiin haaveenaan äkkirikastuminen ja parempi elämä. Elokuva kuvaa hyvin niitä tapahtumia ja kohtaloita, joita 1800-luvun lopulla alkanut kultakuume toi mukanaan. Kaikki ei todellakaan mennyt kuin Strömsössä. Ervastille ja Lepistölle kuuluu kunnia Lapin ensimmäisestä merkittävästä huuhdontakultalöydöstä vuonna 1869. Juuri heidän löytönsä aloitti Suomessa kultaryntäyksen. Mainittakoon, että vasta parikymmentä vuotta sen jälkeen löytyi Kanadan Yukonin alueen kultamaat, jonka keskuspaikkaa alettiin kutsua Klondykeksi. Yukonin tämän päivän mainareiden aarrejahtia ja heidän edesottamuksiaan saa seurata National Geographicin kanavalta. Siellä yli sata vuotinen kullankaivuu edelleen jatkuu, Suomessa koneellinen kullankaivuu Lapissa loppuu tämän vuoden heinäkuussa. Huolimatta tästä pitkästä historiasta, kullankaivajien elämä ei ole paljoa muuttunut. Elämäntavaksikin kutsuttavaa samaa raskasta ja ennalta-arvaamatonta työtä se on edelleenkin.
Miksi me aina vain hamuamme kultaa?
Kulta on kiehtonut aina ihmismieltä. Sitä on tuotettu teollisesti jo lähes 6000 vuoden ajan. Sumerilaiset louhivat kultaa nykyisessä Iranissa jo silloin, tuhat vuotta myöhemmin egyptiläiset aloittivat huomattavan kullan kaivostuotannon.
Kulta pitää edelleen tiukassa otteessaan kokonaisia kansakuntia. Merkittävä osa Euroopan keskuspankkien valuuttavarannoista koostuu kullasta. Suurin osa kullasta on valettu harkoiksi, joita säilytetään pankkiholveissa valtion varojen varmistuksena, kultavarantona eli kultareservinä. Sitä siis säilytetään silmien ulottumattomissa ja näin tekee luontokin. Kulta esiintyy luonnossa puhtaana alkuaineena sekä eri mineraaleissa, mutta vain hyvin harvoin metallista kultaa pystyy havaitsemaan paljaalla silmällä. Kullan esiintymistavasta kertoo paljon sekin, että kultakaivoksessa elämänsä työskentelevä kaivosmies ei välttämättä koskaan näe kultaa. Suomessa esimerkiksi Kittilän kultakaivoksessa, kultaa ei näy missään. Se lymyää muiden mineraalien sisäisissä rakenteissa.
Suhdanteet ja hinnoittelu vaikuttavat kullan hintaan, minkä vuoksi se muistuttaakin enemmän valuuttaa kuin metallia. Kulta on aina luonut varmuutta rahan arvon säilymiseen ja erityisesti sotien ja kriisien aikoina se on pysynyt ainoana luotettavana maksuvälineenä. Se tuo siis tavallaan turvaa ja vakautta valtioille.
Omituinen tapaus
Kulta on varsin erikoinen alkuaine, jolla on muista metalleista poikkeavia ominaisuuksia. Se on maailman elastisin alkuaine – yhdestä grammasta kultaa (noin riisinjyvän kokoinen kappale) saa tehtyä neliömetrin lehtikultaa tai kilometrin pituisen langan. Kultaa voi takoa tai valssata niin ohueksi, että siitä tulee läpikuultavaa. Suomen tunnetuimman kultaajamestarin, helsinkiläisen Raimo Snellmanin mukaan läpivalaistu, millimetrin kymmenestuhannesosan paksuinen kultalehti onkin yllättäen turkoosin värinen. Lisäksi hän kuvaa kullan olevan lähes amebamaista, kuin elävää ainetta. Atomitasolla kulta pyrkiikin lehdeksi taottaessa paikkaamaan itse itseään, jolloin pienet reiät täyttyvät.
Kullan atomirakenne on sellainen, että se heijastaa pienimmänkin valonsäteen. Monesti näkee kirjoitettavan, että se kiiltää. Se voi olla katsojan silmissä, mutta varsinaisesti kullan sanotaan hohtavan. Poikkeukselliselle hohdolle on haettu monia selityksiä, mutta pätevimpänä selityksenä sen aiheuttajana voidaan pitää kulta-atomin elektronien tapaa järjestäytyä tietyllä tavalla.
Yksittäisen kulta-atomin ydin koostuu 118 neutronista ja 79 positiivisesti varautuneesta protonista, joita tasapainottaa 79 negatiivisesti varautunutta elektronia. Elektronit ovat ryhmittyneet kuuteen kerrokseen eli puhutaan kuorista. Uloimmalla elektronikuorella sijaitsee vain yksi elektroni. Kullan hohdon selitetään johtuvan tämän yhden elektronin levottomasta pomppimisesta elektronikuorella. Se on kuin ihminen, joka hyppii trampoliinilla ylös ja alas.
Kullan tärkein ominaisuus on kuitenkin sen pysyvyys, se ei esimerkiksi hapetu luonnon olosuhteissa. Kulta liukenee vain syanidiin sekä kuningasveteen, joka on typpihapon ja suolahapon sekoitus. Syanidi on erityisen reaktiivinen hiilen ja typenvälinen yhdiste, ja natriumsyanidia käytetään kaivosteollisuudessa.
Erikoista on myös se, että kaikesta löydetystä ja tähän mennessä louhitusta kullasta suurin osa on edelleen tallella. Kaikki eri maanosissa talteen otettu kulta mahtuisi kuutioon, jonka sivut ovat 20 metriä. Ihmisiä tähän kuutioon mahtuisi yli tuhat.
Kultaa käytetään hyvin moninaisesti. Sitä käytetään koruissa, kultauksissa, hammastekniikassa, ravinnossa, elektroniikkateollisuudessa sekä lääketieteessä. Jokaisessa matkapuhelimessa on kultaa vähintään euron edestä. Lääketieteellisessä käytössä kultaa käytetään reumasairauksien hoitoon ja nykyään myös kosmetiikassa. Kleopatrakin tiesi jo hieman ennen ajanlaskun alkua kullan voimasta säilyttää iho heleänä ja nuorekkaana. Lääkekulta on erittäin puhdasta, tarkasti puhdistettua kultaa, jota valmistetaan mm. Norjassa Suomenkin alueelta löydetystä kullasta. Kulta auttaa myös sairauksien määrittelyssä ja ehkäisyssä.
Kulta on samalla myös yksi parhaimpia kierrätysmateriaaleja. Sitä voidaan käyttää aina uudestaan ja uudestaan. Sen avulla voidaan kasvattaa tietokoneiden digitaalista muistia ja tallennuskapasiteettia tuhatkertaisesti. Myös ympäristön tilaa tarkkaillaan ja parannetaan kullan voimalla, juoma-vedestä voidaan poistaa raskasmetalleja kullan nanohiukkasten avulla.
Vaikka kullan käyttö näkyvinä kappaleina on vähentynyt, mikro- ja nanokoossa käyttö on vain lisääntynyt. Mittojen pieneneminen luo uudenlaista kysyntää kullalle ja laboratorioissa pystytään teknisesti hyödyntämään jopa yksittäisiä kulta-atomeja. Omalta osaltaan siis pienen pienet kultahiutaleet mahdollistavat nykyaikaisen yhteiskunnan toiminnan.
