Jengirikollisuuden pelottavin muoto on saavuttanut Suomen. Helsingin poliisin mukaan kahta 15-vuotiasta epäillään tilausmurhasta, jota kuvaillaan termillä ”crime as a service” (rikos palveluna). Kyse on rikoksista, joita tilataan verkon välityksellä, usein huumevelkojen kuittaamiseksi. Tämän tyyppinen rikollisuus on kytkettävissä Ruotsin rikollisjengeihin, ja yhteys huumekauppaan sekä katuryhmiin on selvä. Ruotsin tiestä ei saa tulla Suomen tietä.
Olen seurannut kehitystä vuodesta 1997 lähtien. 2000-luvun alussa yleistyi ilmiö, jossa perheenjäseniä uhkailtiin huumevelkojen vuoksi. Uhkauksia ei kohdistettu vain velalliseen, vaan myös äitiin, siskoon tai isoäitiin. Silloin puhuimme ”mafiamenetelmistä idästä”. Tänään sanon: ”digitaalista ja lännestä”. Digitaalinen kehitys on tavoittanut rikollispiirit, ja ”crime as a service” on tästä synkkä esimerkki. Traagisinta on, että tekijöiksi rekrytoidaan erittäin nuoria – jopa alle 15-vuotiaita.
Keskusrikospoliisin mukaan nuorisorikollisuus on lisääntynyt hälyttävästi koko 2020-luvun ajan, myös Pohjanmaalla. Miten Pohjanmaa voi? -raportin mukaan alle 15-vuotiaiden tekemät rikokset ovat lisääntyneet 38 % vuosina 2021–2025. Poikien kohdalla kasvu on peräti 47 %. Valitettavasti tämä luo maaperää jengirikollisuudelle ja syrjäytymiselle, johon meidän on puututtava.
Kun Ruotsi nyt kamppailee löytääkseen ratkaisuja ryöstäytyneeseen jengirikollisuuteen, Suomella on vielä mahdollisuus ennaltaehkäisyyn. Meidän on pysäytettävä kehitys ennen kuin se pahenee. Ratkaisuja on olemassa, ja voimme ottaa oppia Ruotsista. Tässä on kolme ehdotusta:
Luodaan oma ”Pohjanmaan malli”, jossa on selkeitä piirteitä Islannin mallista. Tämä tarkoittaa tiiviimpää monialaista yhteistyötä, mielekästä vapaa-ajantoimintaa (oli se sitten urheilua tai kulttuuria) kaikille pohjanmaalaisille nuorille sekä aktiivista tukea vanhemmille. Pikaratkaisuja ei ole; tarvitaan paikallisesti ankkuroitua ennaltaehkäisyä, alueellista yhteisymmärrystä ja pitkäjänteisyyttä.
Meidän on panostettava integraatioon, kouluun ja sosiaaliseen turvallisuuteen. Kouluterveyskyselyn mukaan ulkomaalaistaustaisia yläkouluikäisiä poikia kiusataan yli kaksi kertaa useammin kuin poikia, joilla on suomalainen tai suomenruotsalainen tausta. Tämä on kestämätöntä – sekä yksilötasolla että sen luoman syrjäyttävän vaikutuksen takia, joka puolestaan ruokkii jengiytymistä. Kiusaamiseen on puututtava voimiallisesti. Lapsiköyhyys on noussut 13,8 prosenttiin, mikä lisää yhteiskunnan polarisaatiota. Sosiaaliturvaan ei voi kohdistaa enää lisää leikkauksia.
Voimme ottaa mallia Ruotsin lainsäädännöstä kuntien vastuun osalta. Ruotsissa säädettiin vuonna 2023 laki (Lag (2023:196) om kommuners ansvar för brottsförebyggande arbete))[JK1] kuntien vastuusta rikoksentorjuntatyössä. Tarkoituksena on, että kunnat ryhtyvät toimenpiteisiin tietoon perustuen ja ottavat vastuun koordinoinnista. Ruotsin kansallisen operatiivisen osaston poliisitarkastaja Annica Odeling on korostanut yhteisen, ongelmalähtöisen työn hyötyjä: se luo synergiaetuja ja kestäviä rakenteita. Katson, että Suomessa tulisi selvittää mahdollisuutta vastaavaan lainsäädäntöön.
Jos rikollisuuteen halutaan vaikuttaa, ennalta estävän työn vaikuttavuus saadaan aikaan kun puututaan varhaisessa vaiheessa heikkoihin signaaleihin. Tästä on vastuussa kaikki viranomaiset yhteistyössä niin kolmannen kuin yksityisen sektorin kanssa. Tavoitteena on, että pohjanmaalaiset ja suomalaiset voivat tuntea olonsa turvalliseksi ja että nuoremme saavat tarvitsemansa tuen.
Anne Salovaara-Kero
