Sangen usein olen pysähtynyt miettimään, mitä on Suomalaisuus. Maassamme on kaksi kansalliskieltä. Suomenkieli on yksi edelleen puhutuista kielistä, arvioiden mukaan sen eri muotoja on puhuttu yli 6000 vuoden ajan. Ruotsinkieli jota voidaan sanoa myös Pohjoismaiden kieleksi, sitä puhuu yli 13 miljoonaa ihmistä. Ruotsinkielen juuret juontavat viikinkiajalle (800-1050jkr), kolmantena tuleekin Saamenkielet jotka erityivät omaksi ryhmäkseen varhaiskan-tasuomesta noin 3-3500 vuotta sitten. Saame ei ole kansalliskieli, ne ovat kuitenkin lain mukaan suojattua alkuperäis-kansan kieliä.
Kielet eri murteiden vivahteella luovat identiteettiä lisää. Pidän miellyttävänä kuunnella eri murteita, ne ovatkin vahvoja ympäri maata. Pohjanmaa on rikas murteiltaan varsinkin rannikkoseutu. Kielemme tuo meille yhteenkuuluvuutta, teemme suurta vahinkoa mikäli alamme vastakkainasettelemaan kieliä. Kaksikielisyys on voimavara! Kielen lisäksi perintö, se mitä isiemme mailla saamme. Luonto ja asenne, kukapa ei kaipaisi luonnoläheisyyttä tai arvostaisi hiljai-suutta. Rehellisyys ja sisu ovat perinteisiä piirteitä. Suomalaisuus on mielestäni kokonaisuus väestön, kansalliskielen, ryhmäidentiteetin, kulttuurin kuin senkin miten ulkopuoliset tahot ovat aikojen saatossa pyrkineet määrittelemään meitä. Suomalainen kansa koostuu pääosin niiden ihmisryhmien jälkeläisistä, jotka muuttivat alueelle esihistoriallisena aikana.
Kun verrataan muuhun Eurooppaan Suomeen ei suuntautunut suuria muuttoaaltoja Suomalaisten kantakansojen saa-pumisen jälkeen. Vaikka juuremme ulottuvat kaus taakse, alkoi tunne Suomalaisuudesta ja ryhmäidentiteetistä kasvaa 1800 luvulla. Vahvimpana kielet, uskonto, syntyperä ja arvomailma.
Näen paljon uhkakuvia tulevaisuudessa, Alangon laulu kun Suomi putos puusta kiteyttää asian. Elämme alati muuttu-vassa mailmassa, lisäksi edellä mainittu luonteemme rehellisyys ei valitettavasti sovi ulkoapäin tuleviin muutoksiin. Sitä käytetään häikäilemättä hyväksi, meidän sinisilmäisyyttä. Uskomme valitettavasti nyyhkytarinoita, on muistettava, että ihminen puhuu juuri siten mikä on hänelle eduksi. Varsinkin näinä aikoina kun konflikteja on lähialueilla, toisekseen pyritään hybridivaikuttamaan, kuten 2015 pakolaiskriisi. Voimme kukin miettiä ilman dramatiikkaa mikä on meille Suomalaisille parasta, se, että huolehditaan omasta kansasta, vai syydetäänkö valtavia summia ulkomaille. En ala niitä perkaamaan syvällisemmin, minua syytettäisiin populismista. Samaten jätetään maahanmuutto tälläkertaa pois, tote-an vain että viimeiset 15vuotta ovat oppositiossa olevien puolueiden edustajat kilvan huutaneet työperäisen maahan-muuton puolesta, kuulemma meille tulossa työvoimapula, nyt ollaan tässä tilanteessa. Takaisin Suomalaisuuteen, Poh-janmaan henki ja ihmisten luonne kiteytyy meissä. Periksiantamattomuus on yksi tärkeimmistä. Uskoisin tämänkin vaikean tilanteen yhdistävän meitä, nyt ilmassa oleva polarisoituminen pitäisi lopettaa alkuunsa. Me poliitikot olemme siinä avainasemassa. Kuuluisaa talvisodan henkeä ”kaveria ei jätetä” pitäisi iskostaa. Olkaamme kaikki ylpeitä Suoma-laisuudesta, kodista, isänmaasta ja uskonnostamme, ne luovat identiteetin. Kunnioittakaamme toisia ja lähim-mäisiämme vaikka olisimme eri mieltä, kenraali Ehnroothin Mannerheim ristinritari 162 sanoin, kansakunta joka ei tunne menneisyyttään, ei hallitse nykyisyyttään, eikä ole valmis rakentamaan tulevaisuuttaan varten
Tero Sulkakoski
Keski-Pohj. piirin 1 varapj.
Ka. PJ
PS
