Kun astuin ensimmäistä kertaa Wasa Innovation Centren Energy Halliin, tunsin siirtyneeni menneisyyden ja tulevaisuuden risteykseen. Kiiltävät marmorilattiat heijastivat kattovaloja tarjoten tunteen veteen uppoamisesta. Massiiviset graniittiseinät vahvistivat illuusiota maanalaiseen kammioon astumisesta, sellaiseen kuin Gizan suuri pyramidi tai Rooman perustuksien valtava hunajakennomainen katakombimaailma.
Näissä Vaasan omissa ”katakombeissa” järjestettiin elokuussa ”Perhosfestivaali” osana Wasa Future Festivalia. Useat kansainväliset taiteilijat esittivät multimediateoksiaan Butterfly -näyttelyssä. Oma projektini keskittyi 49 suosittuun laulun lyriikkaan ja pieniin Vincent van Gogh inspiroimiin maalauksiin, jotka tein vuonna 2024 residenssijaksoni aikana Arlesissa, Ranskassa.
Maalaukset ja niihin liitetyt laulujen sanat asetin tuoleille holvin vastakkaisille puolille. Vierailijoita kannustettiin ensin valitsemaan mieleisensä maalaus ja istumaan sitten tuoliin minua ja pianoa vastapäätä. Kun olin valmis, soitin ja lauloin heille maalaukseen liitetyn laulun.
Kuvassa vasemmalta taiteilija Benjamin Knock, näyttelyn designer Lyndsey Morley, taiteilija Domenico De Clario, kuraattori Toija Cinque, näyttelyn tuottaja Elina Melgin, kuraattorit Esteban Guerrero ja Rebekah Rousi
Butterfly-näyttelyssä oli mukana kansainvälistä videotaidetta, tekstiilitaidetta ja performansseja. Kuvassa Katey O´Sullivanin teos, jotka katsoo taiteilija Michele Uccheddu.
Opetusministeri Anders Adlecreutz, rehtori Minna Martikainen ja puheenjohtaja Frans Villanen tutustumassa vaasalaisen taiteilijan Moa Cederbergin ja Michele Ucchedun soivaan tekstiilitaiteeseen. Kuvassa myös näyttelyn kuraattorit Toija Cinque ja Rebekah Rousi.
Performanssi ja tila liikuttivat ihmisiä
Maalauksiin liitetty lyriikka kuvasti rakkauden erilaisia muotoja – yksipuolista, syvästi koettua tai menetettyä. Voisi sanoa, että maalausten ja laulujen sanojen summa muodosti alun perin kokonaisuuden, luovan pyrkimyksen (creative intent), joka lopulta oli hajonnut singulaareihin. Projektini pyrki restauroimaan pirstaleisuuden takaisin eheyteen, nyt yhteistyössä halukkaiden vierailijoiden kanssa.
Kolme viikkoa kestäneen performanssin aikana lauloin laskujeni mukaan 335 kertaa ja koin monia intensiivisiä hetkiä. Näyttelyssä vieraili paljon enemmän ihmisiä, suinkaan kaikki eivät pysähtyneet luokseni. Yllättävän monet ihmiset liikuttuivat kyyneliin saakka kuunnellessaan laulun sanomaa, joka liittyi heidän valitsemaansa maalauksekseen. Olin ensimmäistä kertaa Suomessa. Kokemukseni suomalaisista oli olematonta, joten performanssin aikana syntyneet spontaanit tunnereaktiot tulivat minulle suurena yllätyksenä.
Olin sanaton eräänä päivänä, kun luokseni saapui nuori pari valiten maalauksen, jonka takaa paljastui Georg Gerwshwin (1938) laulu ”Our Love Is Here To Stay”. Mies ja nainen itkivät avoimesti kappaleen aikana. Jälkeenpäin he kertoivat minulle, että he aikoivat mennä naimisiin tässä samassa huoneessa muutaman viikon kuluttua ja että heidän hääseremoniansa oli alkanut heti, kun he alkoivat kuunnella kappaletta.
Eräällä toisella kertaa Helsingin yliopistossa opettava geologian professori liikuttui yhtä lailla valitsemansa laulun ”Stardust” (Hoagy Carmichael 1927) aikana; hän kertoi minulle jälkeenpäin, että al-jabrin, ikivanhan matemaattisen ilmaisun ehdottaminen ”erillisten osien ennallistajana” liikutti häntä kovasti, samoin kuin hänen näennäisen satunnainen lauluvalintansa.
Vaasan kokemus todisti, että inhimilliset tunteemme voivat koskettaa syvästi riippumatta siitä, mitkä kulttuuriset realiteetit niitä mahdollisesti rajoittavat. Olen vakuuttunut siitä, että Energy Hallin fyysinen olemus koskettaa vierailijoiden sydämiä ja että tämä katakombien upea tila sopii jatkossakin sekä taiteilijoita että yleisöä lähentävään luovaan, aisteja herättävään toimintaan.
Teksti: Domenico de Clario
Kuvat: Sam Jamsen
