Kolumni
0
0

Somppis Case

Nimi: Sari Somppi, syntynyt Vaasassa

Koulutus: Kriminologian maisteri, pol.mag kehityspsykologiassa. opiskelee tällä hetkellä psykologiksi Uumajan yliopistolla.

Työ: Aluejohtaja Länsi-Suomen rikosuhripäivystyksellä, aikaisemmin työskennellyt Vaasan vankilassa.

Namn: Sari Somppi, född i Vasa

Utbildning: Master i kriminologi, Pol. Mag i utvecklingspsykologi, studerar psykologprogrammet vid Umeå univeristet.

Arbete: Regionsdirektör över Västra Finlands brottsofferjour. Tidigare arbetat på Vasa fängelse.

Puhdas teloitus

Olin juuri aloittanut kesätyöni tutkintavankilassa Huddingessä, joka sijaitsee Tukholmassa. Sain käteeni omat avaimet. Nyt oli vihdoinkin aika mennä osastolle ja tavata vankeja.

Ensimmäinen ovi selliin avautuu ja aamuvuoron vartija varoittaa minua vangin arvaamattomuudesta. Ulos sellistä hyppää kaksimetrinen, rastahiuksinen kaveri huutaen. Tunnen, kuinka veri hyytyy suonissani ja kuinka autonominen keskushermostoni valmistaa koko kehoni fight, flight tai freeze -reaktioon. Samaan aikaan huomaan kuitenkin käyväni itseni kanssa keskustelua. Ymmärrän jotenkin, että fight -reaktio ei ole paras mahdollinen. Miltä se näyttäisi, jos kävisin tämän rastamiehen kimppuun? Flight -reaktio tuntui jotenkin järkevämmältä, mutta silloin olisin varmasti saanut ottaa junan kotiin ja unohtaa kriminologin uran. Ainakin työ rikosseuraamusalalla olisi poissuljettua. Tapahtuikin niin, että jäädyin hetkeksi ja tuijottaen yritin ymmärtää, että mitä ympärilläni tapahtui. Tämä oli minun ensimmäinen tapaaminen vangin kanssa.

Veri ei kuitenkaan hyytynyt niin monta kertaa kesätöissä tutkintavankilassa vankeja tavatessani. Opin näkemään ihmisen rikoksen takana ja keskustelujen kautta opin ymmärtämään paremmin vankien elämäntarinoita.

Vankilassa täytyy aina muistaa ja kunnioittaa sitä tosiasiaa, että työskentelee vaarallisten ihmisten parissa. Edellytyksenä on jatkuva turvallisuusajattelu, joka on aina läsnä. Turvallisuusrutiineja on noudatettava orjallisesti. En vielä tuolloin ollut tietoinen, mitä syksy toisi tullessaan Huddingen tutkintavankilaan. Tuleva tapahtuma tulisi olemaan tumma varjo ruotsalaisessa vankeinhoidossa.

Olin kotona Vaasassa syksyllä tapaamassa perhettäni kun vastaanotin puhelinsoiton Huddingen tutkintavankilasta. Se oli minun pomoni, joka soitti. Tällä kertaa hän ei pilkannutkaan minun suomenruotsalaista murrettani, vaan kuulin vakavan äänen luurin toisessa päässä. Hän kertoi että kollegani Karen oli murhattu. Hän kehotti minua katsomaan ruotsalaisia uutisia tv:stä.  Eräs vanki oli tappanut Karenin.

Muistan Karenin hyvin, koska hän oli alussa töissä turvallisuustarkastuksessa. Meidän työntekijöiden piti ohittaa se aina ennen töiden alkua. Huddingen tutkintavankilan ollessa  tutvallisuusvankila, työntekijöitten piti siis aina läpäistä turvallisuustarkastus, joka muistuttaa lenkokentän vastaavaa. Jopa eväslaatikot piti lähettää röntgenin läpi ja varmistaa että emme salakuljeta mitään vankilan sisään. Totta kai hälyttimet soivat aina minun ohittaessani tarkastuksen. Se johtui siitä, että minulla oli yhdet coolit Reebok -lenkkarit kultasoljella, joka aiheutti hälytyksen. Yleensä se oli Karen, joka nauraen kehotti minua riisumaan lenkkarit ja lähettämään ne röntgenin läpi.  Tämä menettelytapa kuului aamurutiineihini ja tästä muodostui suorastaan rituaali.

Tuntuu epätodelliselta, mitä Karenille tapahtui 3 lokakuuta 2011. Hänen työvuoroonsa kuului tuona päivänä vankien saattaminen ulos katolle kävelylle. Vangeilla, jotka kävelivät katolla oli rajoituksia, he eivät saaneet tavata muita vankeja. Siitä olisi voinut olla haittaa keskeneräiselle rikosprosessille. Tutkintavankilassa vangeilla ei ole vielä tuomiota, vaan he odottavat käräjäoikeuden käsittelyä.

Karen vei vanki Erik Ljungstömin, 28 ulkoilulle. Karen saattoi tämän kävelypihaan, kun vanki yhtäkkiä hyökkää hänen kimppuunsa ja lyö häntä nyrkillä. Kollega huomaa kahden sekunnin aikana hyökkäyksen ja hälyttää apua. Hälytyksen jälkeen hän juoksee pampun kanssa vankia kohti ja on paikalla 14 sekunnin jälkeen. Työtoveri yrittää lyödä Ljungstömiä, mutta tämä ottaakin pampun häneltä.  Tämän jälkeen työtoveri yrittää suojata myös itseään. Vanki lyö Karenia pampulla ja tämä kuolee iskujen seurauksena. Minuutin ja 16 sekunnin jälkeen miesvartija juoksee paikan päälle ja vanki menee makaamaan lattialle. Hänet otetaan kiinni ilman vastarintaa. Karenia yritetään elvyttää, mutta on liian myöhäistä.

Olen lukenut monta esitutkintapöytäkirjaa erilaisista tapauksista, kuten murhista, mutta tämä tapaus on henkilökohtaisesti liikuttanut minua eniten. Ajatukseni ovat  hänen perheensä luona ja siinä, miten he ovat pystyneet käsittelemään tapahtumaa.

Viikkoa ennen pahoinpitelyä Ljungstöm oli käynyt toisen vartijan kimppuun, jonka jälkeen hänet siirrettiin Huddingen turvallisuusvankilaan. Vankeinhoidon turvallisuuspäällikkö on sitä mieltä, että tätä ei olisi tapahtunut jos Huddingen tutkintavankila olisi seurannut turvallisuustoimintoja kunnolla. Tieto Ljungströmin väkivaltaisuudesta olisi pitänyt välittää eteenpäin henkilökunnalle. Hänellä oli korkea vaarallisuustaso. Tämä tarkoittaa, että hänen kanssaan olisi pitänyt aina olla kaksi vartijaa, eikä siis Karenin olisi kuulunut ottaa häntä yksin vastaan.

Syyttäjä on sanonut, että rikos oli ”puhdas teloitus”. Ei voi olla brutaalimpaa kun tämä, hän kertoi ruotsalaiseen lehteen, Aftonbladetille. Ljungstöm tuomittiin elinkautiseen vankeuteen Karenin murhasta. Ljungstöm valitti tuomiosta, mutta Svea hovioikeus piti voimassa käräjäoikeuden päätöksen ja vahvisti elinkautisen vankeuden. Murha nähtiin häikäilemättömänä ja erittäin brutaalina. Hovioikeus kirjoittaa tuomiossaan, että syytetty on käyttänyt ” järjetöntä väkivaltaa”

Tämä väkivallanteko on uniikki, erittäin epätavallinen ja traaginen tapahtuma ruotsin kriminaalihistoriassa.

Kommentit (0)

Jätä kommentti